Naiset IT-alalla: osaamista, rohkeutta ja ennakkoluulojen murtamista

Keskustelimme DataEnterin naisten kanssa naisten asemasta yrityksessämme sekä IT-alalla yleisesti. Meillä vajaa viidesosa työntekijöistä on naisia, ja se on linjassa koko toimialan kanssa. ICT-ala on perinteisesti ollut miesvaltainen, mutta suunta on hiljalleen muuttumassa. Muutos on hitaampi kuin monella muulla alalla, mutta se on käynnissä.

Halusimme kuulla suoraan naisiltamme, miltä arki IT-alalla tuntuu. Onko asema etuoikeutettu vai joutuuko edelleen todistamaan osaamistaan enemmän? Millaisia ennakkoluuloja kohdataan, vai kohdataanko enää? Vastauksista piirtyy kuva alasta, jossa osaaminen ratkaisee, mutta jossa vanhat oletukset eivät ole vielä täysin kadonneet.

IT-ala on paljon muutakin kuin “bittinikkarointia”

Yksi sitkeimmistä mielikuvista liittyy itse työnkuvaan. IT ei ole pelkästään koodia, kyberturvaa tai palvelinsaleja. Se on asiantuntijuutta, projekteja, asiakastyötä, myyntiä, hallintoa, markkinointia, dokumentointia ja ennen kaikkea yhteistyötä.

Moni haastatelluista kertoi hakeutuneensa alalle joko oman kiinnostuksen kautta tai jopa sattumalta. Yksi löysi IT:n vapaa-ajan tietokoneharrastuksen kautta, toinen päätyi alalle kokeiltuaan kursseja ja huomattuaan, ettei ala ollutkaan niin mystinen kuin oli kuvitellut. Joukossa on myös alanvaihtaja, jolle IT merkitsi uutta alkua ja samalla hyppyä ennakkoluulojen keskelle.

Yhteistä tarinoille on yksi asia: IT-alalle ei tulla valmiina. Oppiminen on osa työtä joka päivä.

Pitääkö osaaminen todistaa?

Useampi haastateltu sanoi kokevansa olevansa samalla viivalla mieskollegoiden kanssa. Rooli rakentuu osaamisesta, vastuusta ja vaikutuksesta, ei sukupuolesta. Moni koki, että oma asema vastaa täysin sitä, mitä on teoillaan ansainnut.

Silti kokemukset paljastavat myös toisen puolen.

Yksi kertoo tilanteista, joissa asiakkaalle esitetty idea torjutaan, kunnes mieskollega esittää saman ajatuksen ja idea saakin hyväksynnän sellaisenaan. Toinen on huomannut, että palavereissa oletetaan helposti hänen kirjoittavan muistiot tai toimivan “sihteerinä”, vaikka olisi tilaisuudessa teknisenä vastuuhenkilönä. Kolmas muistaa uransa alusta tilanteita, joissa ideat huomattiin vasta, kun joku muu toisti ne. Tämä on saanut aikaan virheellisen toimintamallin, jossa henkilö pohjustaa ideoitaan niin kauan, että joku muu hoksaa kyseisen idean. Sen jälkeen tämä kertoo sen omanaan ja homma etenee vasta sitä kautta.

Yhden haastateltavan mieleen muistui uransa alkuajoilta hankalia tilanteita: ”Aluksi nuorena kauniina naisena vanhempien miesten oli hankala ottaa osaamiseni vakavasti. Joskus sain jopa kummastelevia katseita ja kommentteja, että sinäkös se meidän IT-ympäristöä muka ylläpidät? Mutta suurimmaksi osaksi sukupuoleni on onneksi otettu vastaan joko neutraalisti tai positiivisesti.”

Kaikki eivät koe näiden tilanteiden johtuvan aina sukupuolesta: joskus kyse on kokemuksesta, esiintymisvarmuudesta tai uran alkuvaiheesta. Mutta sukupuoleen liittyvät oletukset kulkevat toisinaan mukana, suoraan tai rivien välistä.

Erityisesti alanvaihtajana IT-uralle tullut kuvaa alkuvaiheen tunnetta näin: ei niinkään pelkoa itse työstä, vaan jännitystä siitä, miten tulee kohdatuksi. Taustalla vaikuttavat sitkeät mielikuvat siitä, millainen “oikea IT-osaaja” on. Siksi syntyy helposti halu tehdä hieman enemmän, näyttää hieman vahvemmin päästäkseen ennakkoluulojen kehän ulkopuolelle.

Arjen tasa-arvo syntyy pienistä teoista

Positiivista on, että työyhteisön sisällä kokemukset ovat pääosin hyviä. Mielipiteitä kuunnellaan, osaamista arvostetaan ja apua saa aivan samoin tavoin kuin mieskollegatkin. Useampi mainitsi, että tärkeintä on tasavertainen kohtelu, eli se, että ei odoteta vähempää mutta ei myöskään enempää sukupuolen perusteella.

Arjen merkitys korostuu vastauksissa yllättävän paljon. Se, että sanotaan huomenta. Kysytään kuulumisia. Pyydetään mukaan keskusteluun. Arvostetaan. Kysytään mielipidettä ja ennen kaikkea oikeasti kuunnellaan vastaus.

Yksi kiteytti tärkeäksi kokemukseksi sen, että häntä kohdellaan yhtenä porukasta ”niin hyvässä kuin pahassa”: huumori on ronskia, mutta se on yhteistä, eikä ketään jätetä sen ulkopuolelle. Toinen taas pohtii, että naisilta odotetaan usein “paksua nahkaa”, vaikkei sen oikeasti pitäisi olla vaatimus työyhteisöön pääsemisestä.

Moni nosti esiin naisten vahvuuksina viestintätaidot, kokonaisuuksien hahmottamisen ja järjestelmällisyyden esimerkiksi dokumentoinnissa. Mutta onko samoja odotuksia tai vaatimuksia myös miehiä kohtaan?

Useampi haastatelluista korosti, ettei halua tehdä numeroa siitä, että on nainen IT-alalla. Tärkeintä on tulla nähdyksi työn ja osaamisen kautta. Samalla moni tunnisti itsessään tutun ilmiön: halun onnistua vähän paremmin, valmistautua vähän huolellisemmin ja varmistaa, että oma asiantuntijuus ei jää epäselväksi. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään sukupuolikysymys. IT-ala on asiantuntija-ala, jossa osaamista ja tekemistä mitataan jatkuvasti kaikilta ja samalla myös kehittymistä odotetaan. Moni kokee, että oman osaamisen todistaminen kuuluu luonnollisena osana IT-alaan. Kun ympäristö on kannustava ja oppiminen sallittua, paine todistella muuttuu motivaatioksi kehittyä.

Huonoina päivinä voi tulla tunne, että on muita jäljessä tai ettei vielä osaa tarpeeksi. Mutta kuten yksi haastatelluista osuvasti sanoi: se tunne liittyy usein jatkuvaan oppimiseen, ei sukupuoleen.

Palkkaero ja hitaasti kääntyvä kelkka

Yksi haastatelluista nosti esiin myös laajemman ilmiön: naiset ansaitsevat IT-alalla keskimäärin vähemmän kuin miehet, Suomessa ja kansainvälisesti. Tutkimuksesta ja maasta riippuen palkkaero asettuu usein 10–20 prosentin välille miesten hyväksi. Tälle ei löydy järjellistä perustetta. Muutos on kuitenkin käynnissä, joskin hitaasti. Kuten monella muullakin alalla, jossa “miehen euro” on ”naisen euroa” suurempi.

Yritystasolla kehitys voi olla nopeampaa. Meillä etenemismahdollisuudet koetaan tasavertaisiksi, ja johtoryhmästämmekin puolet on naisia. Sen ei koeta olevan kiintiöiden tulosta, vaan aidosti osaamisen, jonka osatekijäksi ei lasketa sukupuolta.

Rohkeutta, tahtoa ja jatkuvaa oppimista

Kun kysyimme, mitä haastateltavat sanoisivat nuoremmalle itselleen ennen IT-uralle lähtöä, vastaukset olivat yllättävän yhteneväisiä:

”Rohkeasti vain, luota itseesi.”
”Vahvalla tahdolla voi oppia mitä haluaa.”
”Älä pienennä itseäsi mistään syystä, mutta varsinkaan sukupuolesi takia.”

Ehkä tärkein viesti tytöille ja naisille, jotka harkitsevat IT-alaa, on tämä: alat eivät ole miesten tai naisten aloja. Jos jokin kiinnostaa, sitä kannattaa tavoitella. IT ei vaadi valmista osaajaa, se vaatii kiinnostusta, oppimishalua ja sitkeyttä. Kaikki muu rakentuu matkan varrella.

Kohti alaa, joka ei ole miesten tai naisten

Haastatteluista jäi vahva tunne siitä, että suurin osa haluaa tulla nähdyksi ensisijaisesti asiantuntijana. Ei “naisena IT-alalla”, vaan osaajana IT-alalla. Silti keskustelu on tärkeä, koska näkyvyys murtaa mielikuvia.

Naistenpäivänä on hyvä juhlistaa sitä, että yhä useampi nainen rakentaa uraansa teknologia-alalla, johtaa projekteja, vastaa kokonaisuuksista ja kehittää asiakkaiden liiketoimintaa. Samalla on hyvä tunnistaa ne rakenteet ja oletukset, jotka vielä kaipaavat päivitystä.

IT-ala muuttuu. Ja muutos syntyy osaamisesta, rohkeudesta ja siitä, että jokainen saa rakentaa uransa omana itsenään.

Vaikka arki koetaan pääosin tasavertaiseksi, pienet oletukset voivat paljastaa syvällä eläviä ajatusmalleja. Se, että palaverissa muistiinpanovastuu kyllä ojennetaan automaattisesti naiselle, mutta teknistä vastuuta ei haluta ojentaa naiselle. Tai se, että nuoren naisen osaamista katsotaan ensin hetki arvioivasti, ja naisena se pitää erikseen todistaa.

Usein nämä tilanteet eivät ole tahallisia, mutta niiden tunnistaminen on tärkeää. Kaikki haastatelluista suhtautuvat tällaisiin tilanteisiin rakentavasti: korostaa omaa asiantuntemustaan, tuo ajatuksensa selkeästi esiin ja jatkaa eteenpäin. Ammatillinen varmuus rakentuu tekemisen kautta ja samalla myös muiden käsitys osaamisesta päivittyy siinä samalla.

Kun kysyimme, miten yrityksemme voisi olla vielä parempi paikka naisille (tai kaikille) vastaukset olivat yksinkertaisia mutta painavia: tasavertainen kohtelu, samat odotukset, samat mahdollisuudet. Ei helpommalla päästämistä, mutta ei myöskään ylimääräistä todistamista.

Tavoite ei ole korostaa eroja, vaan normalisoida moninaisuus. Että IT-tiimissä voi olla erilaisia taustoja, persoonia ja urapolkuja. Ja että se nähdään vahvuutena. Moni nosti esiin, että erilaiset lähestymistavat, viestintätyylit ja ajattelutavat rikastuttavat tiimejä ja parantavat lopputulosta.

Ehkä tärkein ajatus tiivistyy tähän: IT-ala ei tarvitse naisia täyttämään kiintiöitä. Se tarvitsee osaajia. Ja osaamista löytyy kaikista sukupuolista.